7.7.4 Jyväskylän yliopiston väitöstilaisuuksissa noudatettavat muodot

1.	Väitöstilaisuuteen saapuvat asianomaiset siten, että ensin astuu saliin väittelijä, sitten kustos ja viimeisenä vastaväittäjä
2.	Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä käyttävät frakkia ja tummia liivejä (tai virkapukua ilman kunniamerkkejä) tai tummaa pukua. Naisten puku on musta, pitkähihainen ja pienikaula-aukkoinen. Kun miehet käyttävät frakkia, on naisen puku pitkä. Yliopistolla on mahdollista käyttää myös viittoja (S-rakennuksessa säilytettäviä viittoja kannattaa kysyä jo väitöspäivää suunniteltaessa vahtimestareilta, puh. 260 1151). Pukeutumisen määrää väittelijä. Kustos ja vastaväittäjä, mikäli heillä on tohtorin arvo tai tutkinto, kantavat sisään astuessaan ja salista poistuessaan vasemmassa kainalossaan tohtorin hattua siten, että sen lyyra on eteenpäin.
3.	Kun kaikki ovat istuneet paikoilleen, kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden alkaneeksi ja istuutuu. Väitöstilaisuuden tulisi olla kahden alansa tuntevan tutkijan korkeatasoista keskustelua väitöskirjan virittämistä aiheista; keskustelua, jota valistunut maallikko pystyy seuraamaan ja joka antaa hänellekin ajateltavaa. Julkisena tilaisuutena väitöstilaisuus on tärkeä ikkuna yliopiston työskentelyyn.
4.	Väittelijä pitää seisaallaan lectio praecursoriansa kohdistaen sanansa ensin kustokselle, sitten vastaväittäjälle ja yleisölle. Lectio praecursoria saa kestää enintään 20 minuuttia.
5.	Lectio praecursorian päätyttyä väittelijä edelleen seisten pyytää vastaväittäjää esittämään ne muistutukset, joihin katsoo väitöskirjan antavan aihetta.
6.	Vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän koskettelee väitöskirjan aihepiirin asemaa ja merkitystä tieteessä. Väittelijä kuuntelee lausunnon edelleen seisten. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat.
7.	Varsinaisen tarkastuksen alkupuolella vastaväittäjä kohdistaa ensin huomion metodisiin ja yleisiin kysymyksiin, minkä jälkeen seuraa yksityiskohtainen tarkastus. Painovirheiden oikaisemista vältetään väitöstilaisuudessa.
8.	Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään neljä tuntia, jotta mahdollisille ylimääräisille vastaväittäjille jäisi aikaa. Jos väitöstilaisuus kestää yli kolme tuntia, pidetään tauko, jonka kustos ilmoittaa.
9.	Päätettyään tarkastuksen vastaväittäjä seisaalleen nousten esittää loppulausunnon, jota väittelijä nousee kuuntelemaan.
10.	Väittelijä esittää edelleen seisten kiitoksensa vastaväittäjälle, joka istuutuu niiden jälkeen
11.	Väittelijä kääntyy yleisön puoleen ja kehottaa niitä läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjaa vastaan (ns. ylimääräisiä vastaväittäjiä), pyytämään puheenvuoron kustokselta. Tämän jälkeen väittelijä istuutuu.
12.	Kustos johtaa puhetta jakaen puheenvuorot ja valvoo, että väittelijä saa vastata välittömästi kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa poiketa aiheesta.
13.	Kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi.
14.	Väitöstilaisuudesta poistuu ensin vastaväittäjä, sitten kustos ja väittelijä.

Väitöskirjan julkisen tarkastuksen jälkeen väittelijä järjestää yleensä karonkan, jota vietetään vastaväittäjän kunniaksi. Väittelijä voi sopivasti ennen väitöstilaisuutta olla yhteydessä vastaväittäjään ja tiedustella, voiko karonkan järjestelyyn ryhtyä. Jos väitöstilaisuudessa on esiintynyt ylimääräinen vastaväittäjä, tulee myös hänet väitöstilaisuuden jälkeen kutsua karonkkaan. Ylimääräisen vastaväittäjän kuuluu kuitenkin kohteliaasti kieltäytyä. Karonkkaa ei vietetä enää nykyisin yhtä tiukoin akateemisin muodoin kuin aikaisemmin. Väittelijä voi myös itse päättää, kuinka laajan karonkan hän haluaa järjestää. Käytösoppaat selostavat tilaisuuden muodot ja esimerkiksi sen, missä järjestyksessä puheita tavataan pitää ja miten niihin vastataan. Vanhoihin kauniisiin tapoihin on myös kuulunut, että vastaväittäjän puolisolle lähetetään väitöspäivän jälkeisenä aamuna kukkia kiitokseksi siitä, että työn tarkastamiseen on käytetty perheelle kuuluvaa aikaa.